Utti Lentonäytös 12.5.2017

Kuvat:

LVK vierailu Uttin lentonäytöksessä ja Keijon mökillä.

12.5.2017

Kiitos Keijo!

Kirjoitaanut Kari Savolainen

Miks mulle aina käy näin?

Kai Joufs

13.5.2017 klo 10:30

Olin varautunut huolella matkaan Utin lentonäytökseen, siis omasta mielestäni. Kaikki oli ennakkoon mietitty ja mielessäni varmistettu. Poikani Jan lähti mukaan ja lähdimme Lahdesta hyvissä ajoin. Niin hyvissä ajoin, että kerkesimme kiertää Kouvolan keskustan kautta myöhästymättä siltikään. Muutama havainto Utin kuvausmatkalta:
• Kuvausjalustan yhden jalan päästä oli ”liukueste kumitutti” poissa, no ei vielä mikään kauhea moka.
• Minulla on 4 saman merkkistä ja samanmallista kuvausjalustaa. Utissa kuitenkin totesin, että kamerassa kiinni oleva kiinnityslevy ja jalusta olivatkin ”eri paria”. Kiinnitys oli niin väljä, että kamara liukui irtonaisena jalustassa. Ei hätää, Jan kaivoi lompakostaan vanhan kassakuitin joka taiteltiin liukukiskon väliin, se ei vielä riittänyt. Kun irrotin avainlenkistä yhden vanhan mallisen Abloy-avaimen, sain kiilattua kiinnityksen riittävän tukevaksi. No, tästä oppi, että kiinnityslevut ja jalustat on merkittävä niin, että ne varmasti sopivat toisiinsa.
• Edellisenä iltana ennen lähtöä pakkasin takin vetoketjulliseen rintataskuun kameran mikrofonin tuulisuojuksen ja ylimääräisen muistikortin. Utissa saatoin kuitenkin todeta, että aamulla lämpömittaria vilkaistuani päätinkin ottaa paksumman takin. Muistikorttia en olisi tarvinnut mutta mikin tuulisuoja olisi ollut tarpeen. No, ei pitäisi viime hetkellä vaihtaa takkia.
• Paikalla mietimme sopivaa kuvauspaikkaa. Kysyin neuvoa paikalla olleilta kahdelta sotilaspoliisilta. Jan ehdotti yhtä nurkkaa ja itse valitsin kuitenkin tietysti toisen nurkan. Valitsin väärin, tapahtuman kuvaus ihmisjoukon läpi ei vielä tämän päiväisellä tekniikalla taida onnistua. No, joskus ”muna” on viisaampi kuin kana.
• Tiesin kyllä, että nopeasti lähellä liikkuvaan kohteeseen kohdistaminen voi olla ongelmallista. Varauduin ottamalla erillisen isomman näytön mukaan. Se olikin erinomainen ratkaisu ja helpotti kohteen seuraamista olennaisesti. Lisänäytön kiinnitys oli kuitenkin melko heppoinen ja tuulenpuuskat tarttuivat miltei purjeena toimivaan lisänäyttöön ja ”ravisuttivat” tuulenpuuskien tahtiin kuvauskalustoa. No, ensi kerralla tuulessa kuvatessa on hankittava tukevampi kiinnityssysteemi lisänäytölle ja varattava pussillinen kiviä jalustan painoksi.
• Jalustan videopää on öljyhidasteinen. Hyvä ominaisuus joka vakauttaa kameran kuljetusta olennaisesti. Sisätiloissa videopää sallii kuitenkin lievää voimaa käyttäen nopeankin kameran kääntämisen mutta eipä tullut ennakkoon mieleen, että öljy jäykistyy kylmässä ja jarruttaa olennaisesti videopään nopeaa kääntämistä. Kävi niin, että Hornettia seuratessa koko jalusta ”irtosi” ja kääntyi mukana. No, sisä- ja ulkokuvaukseen on valittava videopää olosuhteiden mukaan.
• Olin ennakkoon päättänyt kuvata Hornetin ja muut lennot manuaalisäädöin. Kevään kylmyydessä ja jäätävässä tuulessa olin kuitenkin niin tönkkönä (ilmeisesti ajatukset myös), että tuli valittua automaattiasetukset. Vastavaloon kuvatessa kameran sisäänrakennetut harmaasuodattimet olisivat varmaankin olleet apuna. Ei tullut kuitenkaan kuvatessa edes mieleen. Tyypillisenä insinöörinä katson tietysti, että manuaalin lukeminen ja kameraan ennalta tutustuminen ovat täysin turhia. Insinöörithän oppivat vain kokeilemisen ja erehdyksen kautta. No, taitaisi olla sopiva hetki nöyrtyä ja lukaista manuaali ja opetella kameran ominaisuudet. 
Muuten oli kiva matka jos arktisia sääolosuhteita ei huomioida. Ensi keväänä ehkä uudelleen, kuka tietää ja kokemuksesta voin todeta, että ”mokaaminenkin” on oivallinen tapa oppia, ei ehkä kuitenkaan suositeltavin.
Kai Joufs